sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus paikallaan

Kata, Tuike, Nemo ja Elli

Päivitys paikallaan, vuosikin on kohta valmis. Joulut juhlittu ja kohta alkaa uusi treenikausi ja uudet suunnitelmat. Ensin tärkeimmät: Koirat ovat kaikki pysyneet terveinä, mukaanlukien Tuiken penskat, jotka jokainen edistyvät omien harrastustensa kanssa mukavasti.

Tuike, ensimmäinen bordercollieni täytti hiljattain 7-vuotta. Tuiken jäkeläiset saavuttavat kuukauden päästä 2-vuoden iän. Tuike mennä töhöttää omalla tavallaan, omine tapoineen, omine leikkeineen. Virtaa rouvassa riittää sen verran, että ensi vuodelle meillä on jopa koetavoitteita, niistä myöhemmin sitten lisää, ei paljasteta kaikkea kerralla. Tuiken emä ja emänemäkin vielä mennä porskuttavat ilman sen suurempia vaivoja.

7-vuotias

Tuiken kotiin jättämä penska Kata kehittyy henkisesti koko ajan parempaan ja tasapainoisempaan suuntaan. Vauhtia ja tekemisen intoa piisaa, vaikka luonteeltaan Kata on melko herkkä ja jonkinverran pehmeäkin paimenkoira. Toisaalta Katasta löytyy myös "munaa", eli ei se ihan vellihousukaan ole. Sisaruksille, emälle ja tutuille leikkikavereille tarvittaessa se kyllä kehtaa esittää isompaa ja haastaakin. Ohjaajanöyrä, herkkä, nopeasti reagoiva koira samassa paketissa, ei ihan helpoin tapaus. Kyllä se on niin erilainen kuin emänsä, mutta on siinä niitä kivojakin puolia. Hyvin kuuliainen ohjaajaa kohtaan, erittäin kyvykäs nenähommissa, nopea oppimaan ja helppo arjessa. Kata on edistynyt hienosti hakuharrastuksen parissa ja nyt lähetykset sujuvat jo täysin ilman apuja ja ukot löytyvät niin metsästä kuin talojen kätköistäkin. Tottis on ensi vuoden teemamme, siinä tavoitteena BH tai ainakin valmius siihen ;)

Aina joku juoni mielessä

Kolmas narttumme Elli on Taikan oma ja hyvin rakas koira. Elli täytti elokuun lopussa 4-vuotta ja on parhaassa iässä kun puhutaan koiran ja omistajan yhteisestä arjesta. Kaikki sujuu ja luottamusta puolin-toisin löytyy. Myös ihanat yhteiset harrastukset ovat löytyneet agilityn ja temppuilun parista. Elli harrastaa näiden lisäksi myös koirafrisbeetä vaihtelevalla menestyksellä. Ajottain juoksuaika vaikuttaa Ellin kiekkointoon, joka on näkynyt viime vuosina myös esityksissä. Koirafrisbeetä vielä innostavampi laji on ollut agility, jonka harrastamisen parivaljakko aloitti tänä syksynä. Nyt puolen vuoden treenaamisen jälkeen Elli selvittää jo 17 esteen radan Taikan ohjastamana. Agilityura on vasta alussa ja koirakin vielä nuori, joten tässähän voi tapahtua vaikka mitä vielä...

Rähmääntynyt aatonaaton lenkkeilijä


Laumamme uros Nemo on myöskin kunnostautunut haku-urallaan. Nemo yhdessä omistajansa Teron kanssa ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että ensi vuonna on takoitus korkata kisa-ura. BH-kokeen koirakko jo läpäisi kuluvana vuonna, joten sekään ei enää ole esteenä (tai tekosyynä) kisoihin osallistumiselle. Nemon ensi vuoden teema on ilmaisu, jonka kuntoon saaminen teettää vielä hiukan työtä, vaikka se ihan hyvällä mallilla jo onkin. Lisäksi ketteryysesteet ja tottis vaativat vielä hiukan treenailua, että eipähän tule aika pitkäksi.

Nallekarhu

Ja mitäs muihin uutisiin tulee: Jäljestys ja nenätyöskentely on alkanut enenevässä määrin kiinnostamaan minua, jopa niin paljon, että istuin 2 kuukautta hajutunnistuskurssilla kuunteluoppilaana. Kurssin anti oli loistava ja sain hyviä ajatuksia nenähommiin, sekä ohjeistusta koulutukseen. Ihan en ehtinyt samaan tahtiin omieni kanssa harjoittelemaan kuin mitä kurssilaiset, mutta aion taatusti kokeilla ja mahdollisesti mennä jatkokurssille. Koiran hajumaailma on aika käsittämätön, ja on aivan uskomatonta huomata kuinka koira voi todella haistaa tiettyjä asioita. Hajutreenejä on aikomus toteuttaa myös ensi vuonna, luultavasti heti alkuvuodesta.

Tuiken penskoja olen nähnyt useammankin kerran kuluvana vuonna. On ollut ilo seurata kuinka koirat viihtyvät ja menestyvät omien lajiensa parissa. Mocca korkkasi kisauransa elokuussa Lohjalla ja Tyrasta on kuoriutunut oiva lammaspaimen. Topi on näyttänyt kyvykkyytensä hakuharrastuksen parissa ja Kata on...ööö... hassunhauska kainalonakki, joka innostuu kaikista eniten koirafrisbeestä ja kimppalenkeistä.

Pennut kävivät heinäkuussa terveystarkastuksissa ja ihan priimasakiltahan pentue kokonaisuudessaan näyttää. Ainoa harmitus oli Mocan toisen kyynärän rajatapaus 1, mutta siinäkään ei eläinlääkärin mukaan näkynyt mitään suurta muutosta, joten normaalieloa vain. Muut olivat nollia kyynäriltään ja kaikkien lonkat parasta A-luokkaa. Tervettä porukkaa, sekä tutkimustuloksin, että kuulumisin. Ei ole mitään terveysongelmia kuulunut ja kaikilla toimii niin kroppa kuin pääkin :)

Viimeinen uutinen, joka tulee ensi vuonna tapahtumaan on Tuiken ja Ellin sterilointi. Likat menevät tammikuun puolen välin kieppeillä eläintohtorin pöydälle kohdun poistoon, joten juoksujen tainnutaman Nemon elämä hiukan helpottuu tulevaisuudessa. Pojalla on kovat oltavat kun 2 narttua peräkanaa tekee juoksut, eli yhteensä pari kuukautta hajua ja narttuhuumaa... Ellin ja Taikan harrastaminen myöskin helpottuu, kun Elli ei "laamaile" enää juoksujen takia vaan (toivottavasti) pysyy vetreessä vireessä koko aika. Tuiken leikkaaminen helpottanee Nemoa vielä enempi kuin Ellin leikkaaminen, sillä Tuike on aina ollut Nemon idoli ja ihastuksen kohde. Tosin leikattu narttu saattaa olla vielä enempi "ihana" mutta ehkä ihastus laimenee kun karu totuus selviää...

Hyvää loppuvuotta ja onnea vuodelle 2016!

Kaiken kaikkiaan mennyt vuosi on ollut hiukan koirahiljainen opiskelujeni ja valmistuskiireidenkin takia, mutta ensi vuoteen lähdetään ihan uusin suunnitelmin ja tavottein. Parin vuoden välivuosi on ohi ja nyt lähdetään kahmimaan kunniaa ja menestystä uusien harrastusten parissa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti