Autiotalotreeniä

Siistiä, kun päästiin taas autiotalotreeniin Katan ja Tuiken kanssa. Vuorossa oli sama talo kuin missä viimeksi oltiin ja jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappusia. Viime kerran jälkeinen rapputreeni oli tuottanut tulosta, sillä nyt Kata suostui kulkemaan raput kumpaankin suuntaan ilman suurempia ongelmia. Hiukan varovasti se vielä meni, mutta varmuus kasvaa kokemuksen myötä. Pienet pulmat ovat näköjään tehty ainoastaan voitettaviksi ja olen erittäin tyytyväinen siihen, miten Kata edistyy ja tottuu uusiin asioihin. Mitään kun ei tehdä pakolla eikä mistään tehdä suurta numeroa vaan tuetaan vaikeassa tilanteessa niin hyvin menee. Mörköjä vielä silloin tällöin löytyy, mutta selvästi ne ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Autiotalossa (vanha lastenkoti) on myös saunatilat ja tyhjä uima-allas, jossa kummatkin kävivät kävelemässä eilen ilman ongelmia. Liukas alusta ja muutenkin outo paikka ei liikuttanut Tuikea pätkääkään ja Katakin käppäili reippaasti allasosastolla, sekä reunoilla, että altaan pohjalla. Tuikella altaan peränurkassa oli ihminen piilossa ja Tuike marssikin sinne ihan suoraan nenän sanoessa, että sieltä löytyy ihminen lelun kanssa. Toinen piilo olikin vaikeampi ja Tuike joutui kovasti tekemään työtä, että löysi oikean oven minkä takaa löytyi ihminen.

Taloetsinnässä haasteena on ilmavirtaukset, jotka eivät aina ole niin yksiselitteisesti. Haju voi tuntua vaikka ihan eri huoneessa tai huoneen eri nurkassa kuin missä ihminen on. No, Tuike teki paljon nenätyötä, sen kuuli hyvin selkeästi, ja sinnikkäällä asenteella löytyi oikea paikka ja palkka.

Tuike edistyy uskomattoman vauhdikkaasti, sillä on tekemisen meininkiä ja se jaksaa-jaksaa-jaksaa... Haaveena olisi päästä jäljestyshommaankin paremmin kiinni ja joskus vielä mennä jälkikisoihinkin. Tottis olisi suunnilleen kunnossa, ainoastaan esteet pitäisi vielä opettaa. Metrinen hyppy pelottaa (mua, ei Tuikea), mutta eiköhän sekin luonnistuisi kun vain ottaisi asiakseen sen opettaa.

Rappurallia...

Kata oli tänään mukana Klaukkalassa Taikan harrastukseenvienti/hakureissussa. Käveltiin keskustassa ja ihmeteltiin menoa; ihmisiä, hajuja, liikennettä jne. Heti alkuun poikettiin erään rappukäytävän ala-aulassa nami syömässä ja sitten lähdettiin ulos etsimään rappusia, missä treenata niissä kulkemista.

Ekat rappuset mitä kohdattiin olivatkin jännä juttu, ja jouduin vähän houkuttelemaan Katan kulkemaan ne alas. Sen jälkeen kaikki raput menivätkin jo hienosti, sekä ylös, että alas. Ei jännityksiä eikä muutakaan panikoitia, HYVÄ. Näiden rapputreenien jälkeen poikettiin uudestaan raapukäytävään ja muina miehinä käveltiin pikkurappuset alas ja takaisin ylös, HIENOA!

Tosiasia on, että meidän pienellä kylällä ei ole rappusia, eikä kerrostaloihinkaan pääse sisään ilman koodeja. Nämä rappusten kulkemiset on siksi jääneet ja tajusin sen vasta viime viikolla autiotalossa, jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappuset alas. Lisää siis rappurteeniä, nyt on jo hyvät kokemukset alla, hyvä tästä vielä tulee.