Molskis taas

Nemo pääsi porukkaan, meinaan uimaporukkaan ja se pääsee joka toinen tiistai uimaan. Voi mikä onnenpoika, nemo kun tykkää uimisesta ihan hurjan paljon.

Sopuisana koirana se pärjäsi hienosti "vieraassa" porukassa, ja keskittyi vain omaan leluun ja sen hakemiseen vedestä. Kyllä oli väsynyt ja märkä poika kun puolen tunnin uimatuokio oli ohi. Kahden viikon päästä jälleen polskimaan...

Heitä uudestaan...!!!

Nemo ui liivit päällä, jottei väsähtäminen  vaikuttaisi uintitekniikkaan

Maalaistollot kaupungissa

Maanantaina läksimme Nemon ja Katan kera Hyvinkäälle kaupunkikävelylle. Eihän nämä maalaiskoirat ole nähneet puoliakaan mitä kaupungissa tulee vastaan, joten kävimme niitä ihmettelemässä ja samalla lenkittämässä koirat.

Kyllähän meidän kylällä toki on autoja, ihmisiä, polkupyöriä, mopoja jne. Mutta sementtiaukiot, monumentit, rappuset, liuskat, liikennevalot, ihmisvilinä ja kaikki sellainen kaupunkimainen puuttuu.

Nemolla oli neliveto päällä, kuten aina kun mennään kimpassa johonkin. En ymmärrä mihin sillä on aina niin kiire. Loppulenkistä vetovaihde vähän hellitti ja ehdittiin tarkemmin tutkiskelemaan kaupungin hajuja ja nurkkia.

Kata oli hurjan reipas. Se ei yhtään pelännyt mitään vaan koko ajan kulki häntä kippuralla ja pää korkealla katsellen kaupungin vilinää. Ei mitään pöhkimisiä tai hölmöilyjä. Hiukka vauhdikas Katakin oli, koska tämä parivaljakko hiukan kiihdyttää toisiaan ja kahdestaan niillä on aina kiire. Positiivista kuitenkin oli, että sain Kataan kontaktiakin, vaikka Nemo hinasi edellä. Kahdestaan Katan kanssa lenkkeily on nautinto, sillä se on tosi hyvin kuulolla eikä vedä remmissä.

Kaupunkikävely teki molemmille hyvää. Tätä täytyy harrastaa sillointällöin, niin eivät pääse liiaksi maalaistumaan nämä meidän otukset.

Tuiken kanssa treenattiin viime viikolla metsäjälkeä ja sen treeni meni hienosti siihen nähden, että tuuli oli aika kova ja maaston muoto hiukan vaikea. Kolme lyhyttä jälkeä ajettiin, joista ensimmäinen meni parhaiten. Jäljen nostokin tuntuu alkavan toimia ilman apuja. Parannettavaa on keskittymisessä, eli Tuike vähän kaahottaa ja kierrokset nousee. Pitää tehdä seuraavat jäljet pidemmiksi, jotta se ehtii tasaantumaan ja keskittymään jäljestykseen. Nenä kuitenkin näyttää hyvin toimivan ja Tuike tietää mitä on tekemässä.

Kata melkein 9kk ja Tuike  pian 6v

Hakukoira syttymässä

Hakutreenit ovat syksyn tullen tihentyneet, ja edistystäkin tapahtuu.

Katalle on tehty jo ensimmäiset lähetykset keskilinjalta ja hyvin se uppoaa metsään, vaikka ohjaaja  tumpeloi. Maalimiehet ovat kivoja, kunhan eivät nouse seisomaan. Namit kelpaavat ja maahanmenoakin tarjotaan maalimiehellä ihan omatoimisesti. Leikkimistä vieraan kanssa harjoitellaan, jotta pikkuhiljaa saataisiin vielä suurempi motivaatio etsiä maalimies (tai oikeammin maalimielellä oleva palkka).

Eli Kata edistyy kivasti ja nyt pitäisi myös ohjaajan edistyä. Varmaan vaikein koulutettava olen minä itse, kun pitäisi oppia tekemään oikeat liikkeet oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan oikealla tavalla. Katalle kaikki on vielä niin uutta, että se helposti reagoi mun tumpelointiin, ja keskittyminen herkeää. Silti se ei mene lukkoon vaan jatkaa toimintaa, vaikka mulkaiseekin mua epäilevän näköisenä. Harjoittelulla ja aina samalla tavalla tekemällä se Katakin alkaa pikkuhiljaa tottumaan hommaan ja selkeetä syttymistä on jo havaittavissa. Vauvahan se toki vielä on, eikä meillä ole kiire mihinkään, mutta olis kiva löytää se hyvä yhteinen sävel tekemiseen, kun hakuilu on nyt koukuttanut mut täysin.

Nemo on edistynyt huimasti ja siitä näkee selvästi, että haku on Nemon mieleen. Vielä ei Tero voi päästää kaulapannasta irti keskilinjalla, sen verran hinku on lähteä pistolle, mutta se on hyvä, että hinkua on, sillä Nemo lähtee sähäkästi ja pääsääntöisesti suoraan ja ukotkin löytyvät tosi nopeasti. Nemolla on talven ohjelmassa tottisliikkeet, ja tavoitteena siis ensi kesänä BH. Lisäksi ilmaisu pitää treenata kuntoon, jotta sen voi sitten ottaa metsätreeneihin mukaan.

Kata myös treenailee kentällä ja ilmaisua. Nyt alkuun ollaan ihan perusjuttuja tehty, Palikan nostamista käteen, istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja eteenpäinlähettämistä. Haastavinta Katan kanssa on palkkaaminen, kun se on niin sairaan nopea, sekä se syö sormet. Hiukan kentän muut koirat vielä aiheuttavat häiriintymistä, mutta sitäkin treenataan koko aika, ja varsin vähän kenttätreenejäkin on vielä alla, joten eipä hoppuilla tässäkään.

Tuoreita kuvia ei taaskaan ole, mutta alla elokuinen kuva Koirafrisbeekisoista Siuntiosta, jossa Kata oli turistina. Kuvassa Katan tyypillinen olomuoto: Häntä kikkuralla se tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu.

Kuva: Jasmin Pyykkö

Uimassa, loiskis!

Koirien uimakelit ovat tältä vuodelta ohi ja sain ajatuksen päähäni, että haluan viedä koko meidän lauman koirauimalaan. Tuumasta toimeen siis. Sain mukaan kaverin täyttämään viidennen koirapaikan ja varasin meille Hyvinkään koirakylpylästä koko altaan puoleksi tunniksi. Mukana pulikoimassa siis Nemo, Tuike, Kata, Elli, Kuppe ja ihmisiä liuta. Ihmiset eivät tietenkään pulikoineet, mutta siitä huolimatta olimme suhteellisen kosteita uimavuoron päätyttyä.

Ennakkoon hiukan jännitti miten Kata suhtautuu uuteen tosi outoon paikkaan, mutta yllättävän reippaasti se tallusti emon vierellä sisään ja pesukin meni samalla tavalla ilman sen suurempaa numeroa. Eihän se tietysti mukavaa ollut koirien mielestä, kun vieras kopeloi, sohii suihkulla ja tohottaa saippuaruiskulla, mutta kun vaihtoehtoja ei anneta niin meneehän tuo. Taisi muuten olla Katan ihka ensimmäinen pesu, ei sitä ole tarvinnut puunata, kun turkki on sellainen likaahylkivä :)

Altaalla sitten hiukka ensin ihmeteltiin, että kuinkas sinne mennään ja mistä ja miten sieltä tullaan oikeaoppisesti pois. Kata sai ohjaajan toimesta parin altaanmitan pakkouiton, kunnes lamppu syttyi ja uimavaihde kytkeytyi päälle. Sen jälkeen Kata ei halunnut ollenkaan tulla pois altaasta vaan kellutteli siellä kuin majava, kääntyili ja pyrähteli eri suuntiin. Sillä on kyllä tosi omituinen tyyli, mutta ilmeisesti erittäin tehokas ja voimiasäästävä. Tuike ja Nemo revittelivät itsensä lelua hakuessa ihan läkähdyksiin, mutta Kata ei edes hengästynyt, vaikka välillä se ui rintarinnan kilpaa isompien kanssa. Elli ui lähinnä matkaa, eli jos Elli olisi saanut valita, se ei olisi uinut, mutta Taikan ohjauksessa se meni kyllä itsekkin altaaseen ja ui rauhallisesti altaan mittaa edestakaisin. Lelun nouto altaasta ei ole ihan Ellin juttu (vielä), mutta kerran se kyllä kuskasi oman uimalelunsa altaasta kuivalle maalle.

Hyvä kokemus kaiken kaikkiaan, ja Katalle varsinkin ihan positiivinen. Nemo nautti uimisesta todella paljon ja Tuike tykkäsi myös hakea lelua altaasta. Selvästi Tuike meni helpommin uima-altaasta hakemaan lelua kuin luonnonvesiltä kesällä. Omat korvat olivat hiukka kovilla kun Tuike haukkua rätkytti kiihtymystään kaikuvassa hallissa, ehkä tuo mölyapina jää seuraavalla kerralla kotiin, tai sitten hankin korvatulpat. Kata ei haukkunut, eikä Nemo, Ellillä taisi shelttimäiseen tyyliin olla myös jotain sanottavaa.

Kuvia ei tältä reissulta tullut mukaan, joten täytyy tyytyä elokuiseen ulkoilukuvaan ja kuvaan viimeviikonlopun suoretkeltä, jossa Kata on ponnahtanut rannalta pienelle mättäälle ja tohkeissaan katselee sieltä meitä.

Tuike kapellimestarina

Katan "oma" saari

Pentutreffit 7kk + 8kk

Pentujen kanssa on tullut aktiivisesti treffailtua noin kerran kuukaudessa. On ollut tosi ihanaa nähdä pentuja ja kuulla miten niillä menee. Hienoja penikoita ja hyvin tuntuu niiden kanssa elämä luistavan, vaikka ovatkin hyvin persoonallisia tapauksia. Alkujännityksen jälkeen pentujen leikit ovat joka kerta sujuneet hienosti ja naarmuilta on vältytty. Ihana on seurata niiden puuhia ja kauhun sekaisin tuntein ihmetellä niiden hurjaa vauhtia :) Onneksi en itse ole agilityn harrastaja, olisin todellakin pulassa tuollaisten menijöiden kanssa...

Tytöistä Mocca ja Tyra ovat jo aloitelleet tutustumaan agilityn saloihin ja kotiin jäänyt Kata on hienosti syttynyt lampaille. Topi on osoittanut olevansa erittäin hyvä nenästään, eli jälkihommia on kokeiltu ja paljon muutakin on Topin kanssa ehditty opettelemaan. Kata on nyt syksyllä aloittanut tavoitteellisen hakuharrastuksen, ja ensi kesänä varmaan myös paimennusta tullaan opettelemaan.

Sitten kuvatusten pariin, eli ensin treffeiltä 31.8.2014, pennut 7kk vanhoja. Mukana Tyra, Mocca, Kata (ja Nemo).

Mocca 7kk

Mocca, Tyra ja Kata

Tyra, Mocca ja Nemo

Tyra

Sitten toiset kuvatukset pentureffeiltä 20.9.2014, pennut melkein 8kk (7kk 3vko). Näille treffeille pääsivät mukaan Tyra, Topi ja tietty Kata. Kävimme lampaita katsomassa ja hienosti pennut osasivat toimia lampaiden kanssa, peimenkoiran verta selvästi... :)

Komea Topi

Topi ja Kata

Kata, Tyra ja Topi

Päivityksen paikka

Playday's Play With Fire "KATA" 8,5kk

Kesä on mennyt ja pian syksykin. Joulu se seuraavaksi ovella kolkuttelee. Tänä vuonna meidän lauman joulua vietetään Ranualla, eli tavoiteena on erilainen joulu, jolla koitamme irtaantua ylimääräisestä jouluhäsläämisestä. Ajamme siis riittävän kauas, toivomme paljon lunta ja pakkasta ja luonnon rikkumatonta rauhaa.

No, jouluun on vielä matka ja paljon ehtii koirarintamalla vielä touhuta ennen ansaittua joulurauhaa.

Viime päivitys osui heinäkuun loppuun, joka siis tarkoittaa elokuun alkua. Elokuun alkoi vahvasti koirafrisbeen merkeissä, sillä ensin olimme järkkäämässä kisoja ja sen jälkeen osallistumassa kolmen päivän maailmanvoittaja näyttelyyn. Messarissa esiinnyttiin koko koiralauman voimin, Taika ja Elli, minä ja Tuike, minä ja Kata, sekä vielä Taika Nemon kanssa, sillä Elli oli sairastunut ja näin estynyt osallistumaan viimeiseen esitykseensä. No, Elliä oli punkki puraissut silmäkulmaan ja silmä oli turvonnut kiinni, ei sen vakavempaa onneksi.

Elokuussa alkoi paljon muutakin, kuten normaali koululaisen arki, harrastukset, omat opiskelut, työt jne, joten oikeastaan vasta syyskuussa päästiin enemmälti keskittymään taasen koirien harrastuksiin.

Kata ja mamma-Tuike, jotain samaa kentis...

Syyskussa pääsimme mukaan parhaimmalle koiraleirille, jossa olemme ikinä olleet: Hakuleiri Haminan suunnassa Rotikossa. Olosuhteet olivat koiraporukalle passelit, sopivan vaatimattomat ja edulliset, seura ja teenit ihan parasta. Treenit alkoivat aamulla ja jatkuivat lounaan jälkeen ja aina auringonlaskuun saakka. Kyllä sitä uni maittoi ohjaajille ja koirille kun pään kallisti lauantai-illalla petille. Tuntui, että koirat edistyivät jo kahden päivän treenien aikana huimasti ja paljon jäi uutta asiaa mieleen ja hyviä vinkkejä saatiin. Kiitos mahtavalle porukalle joka otti meidät mukaan porukkaan.

Hakuleiriltä jäi treenihimo päälle, ja pääsimme (JEE) mukaan hakuporukkaan ja pystymme jatkossa treenaamaan säännöllisesti. Tero Nemon kanssa ja mä Katan kanssa. Tuike treenaa jälkeä ja mahdollisesti raunioetsintää, jos siihen avautuu mahdollisuus.

Syksy mennään jouluun saakka hakutreeneissä ja tottista harjoitellaan myös ahkerasti. Hyvää talvipuuhaa ja tavotteitakin... :)

Vesi se vaan jaksaa kiehtoa. Vasemmalta oikealle: Kata, Nemo, Tuike (ja Elli)