tiistai 15. marraskuuta 2016

Vuoden 2016 yhteenveto

Blogin päivitys laahaa pahasti jäljessä ja vuodessa on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Pieni tilannekatsaus lienee paikallaan.

Meidän porukka lenkillä

Ja sitten kuulumisten päivitystä...

Kata ja Taika ovat löytämässä yhteistä säveltä agilityssa. Ehkä tulevaisuus viekin mun paimenpennun, joka ei paimentanut agilityn pariin ja miksei Taikan ohjastamana vaikka tokonkin pariin. Kata on aikuistunut ja sen kanssa on helppo touhuta ja mennä minne vain. Nyt Kata on harrastanut mun kanssa PK hakua ja on siinä lajissa pian kisavalmis. Kiintorullan tuonti pitää vielä saada valmiiksi ja tottiksessa on hyppyliikkeet vielä treenattavana, mutta muuten pian PK-kokeet kutsuu :)

1-vuotiaana Kata paineistui laukauksista kentällä ja meille tuli noin puolen vuoden takapakki koko treenaamisessa, mutta aika ja siedätys on tehnyt tehtävänsä ja nykyään Kata pystyy tekemään tottista ja seuraamaan vaikka kentällä ammutaan. Laukaisuvarmaksi en lähtisi Kataa lupaamaan, mutta uskon, että PK-kokeiden tottiksesta tullaan selviämään ihan hienosti.


Tyytyväinen koira treenin jälkeen
ja häntää heiluu aina, kuten kuvasta näkyy

Tuike on pian hälytyskoira

Tuike on valmistumassa pelastuskoiraksi kevään 2017 aikana ja sen lisäksi Tuike edelleen paimentaa kesäaikana lampaita, joita hoitelemme. Viimeaikoina laitumen asukit ovat olleet sen verran haastavia, että emme ole juurikaan harjoitelleet enää kisapaimennusta vaan lähinnä Tuike on ollut apukoirana lampaiden hoidossa ja muiden koirien apuna paimennuksessa. Varsinaisia kisatavoitteita paimennuksesta ei Tuikelle enää ole kun pelastuskoiratoiminta on nyt tullut kuvioihin mukaan. Ensi vuonna laitumelle tulee hyvin erilaisia ja helpompia lampaita, joten ei  koskaan tiedä vaikka vielä Tuikekin starttaisi paimennuskisoissa. Kuitenkin tämän hetken tavoitteet ovat lähinnä keväällä tuleva VIRTA tarkastus ja pelastusjälkikokeesta hyväksytty tulos.

Tuike neuvottelee jästipää -lauman kanssa
Kesä 2016

Nemo on edennyt hakuharrastuksessa isäntäsä kanssa erittäin hyvin, mutta rullailmaisussa tuli seinä vastaan. Näinollen Nemo on siirtynyt rullakoirasta haukkuvaksi koiraksi ja starttaa hakukokeissa ensi vuoden aikana. Talvi harjoitellaan haukkumista ja ylläpidetään taitoja, sekä hierotaan tottis kuntoon, niin ensi vuonna pari voi edetä vaikka kuinka pitkälle. Tavoitteena ainakin HK1 ja HK2.

Aina kurassa ja räkä poskella, Nemo :) 

Taikan Elli on jatkanut agilitytreenejä pikku -emäntänsä kanssa ja he ovat startanneet yhdessä möllikisassa ja toinen möllikisa on vuoden lopussa tulossa. Ellin täytyy harjoitella vielä kepit, keinu ja kontaktit ja sen jälkeen parivaljakko voi mennä virallisiin kisoihin. Ellillä olisi valmiudet myös jo vaikka koiratanssikisoihin, sillä Elli osaa reilu 30 erilasita temppua ja on oikein innokas temppuilija.




Vuosi lähentelee loppua ja pian on joulukiireet joillakin menossa, mutta meillä edelleen aktiivisesti treenataan monta kertaa viikossa ja suunnitellaan etsintäharjoituksia, suunnistusharjoituksia, kisoja...

Taikalla ja Ellillä on edessä mölliagilitykisat vielä tänä vuonna eli 26.12 ja Kata starttaa silloin Taikan kanssa putkirallissa. JEE JEE!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Terveisiä toipilashuoneesta.

Tuike ja Elli sterilointiin maanantaina ja nyt täällä elellään hiljaista toipilasaikaa.

Leikkaukset ja niistä heräämiset sujuivat hienosti, syömiset ja vatsantoiminta ovat lähteneet normaalisti käyntiin. Toipilaat ovat kärsivällisiä ja rauhallisia sisällä tötteröt päässä. Ulkona ovat normaalin reippaita, kuin mitään ei olisi koskaan leikattukkaan.

Tänään askartelimme potilaille froteekääreet, niin voivat olla hetkiä ilman tötteröitä. Ulkona frotee suojaa paljasta haavakohtaa pakkaselta ja lumelta. Ulkoilua harrastetaan vain remmissä vielä pitkään, jotta kaikki kudokset ehtivät parantumaan kunnolla.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Aivopähkinöitä ja aksaa

Talven ja pakkastenkin tultua, ollaan enenevässä määrin ruvettu aktivoimaan koiria myös sisällä pienten temppujen ja muiden hyödyllisten taitojen parissa. Noutokapulan pitoharjoituksia, kohdetyöskentelyä ja muita pieniä hauskoja "temppuja" on nyt viime paivinä ollut ohjelmistossa. Tarkoituksena on vahvistaa joitain perustaitoja, joista sitten voi olla apua tottiskentällä ja muissa harrasteissa. Pian alkaa myäs nenätyöskentelyn opettelu sisällä, mikäli saan kaikki asiat järjestettyä haluamallani tavalla.

Jokainen koiruuksista on aivan haltioissaan omalla harjoitus vuorollaan. Hauskat lyhyet sisätreenit ovat ihan pop ja odottelijoilla ei meinaa pysyä pelihousut jalassa :) Namipaloja kuluu paljon ja olohuoneen nurkkaan alkaa kerääntymään kaikenlaista treenikampetta, hauskaa on kaikilla.

Tässä Tuike keräilee kapuloita pyykkikoriin ja kyllä näkee, että nauttii puuhastelusta. Hiukan yrittää oikaista ja tuoda jo tuotua kapulaa yhä uudestaan ja uudestaan :) On se fiksu likka ja oppi tämän jutun idean tosi nopeasti.

https://www.youtube.com/watch?edit=vd&v=CrHI2nFtJPI

Tänään kävin katsomassa Tyran ensimmäistä agilitystarttia. Hienoa menoa, vaikka tulos jäi tällä kertaa vielä saavuttamatta. Taisi vähän sekä koiraa, että ohjaaja jänskättää, mutta hauskaahan sinne pitikin mennä pitämään. Vähän lisää vielä kisa- ja ratakokemusta niin näistä vielä kuullaan.

Mocca, Tyran agility-sisko on aloittanut kisa-uransa jo syksyllä ja tällä hetkellä blakkarissa on jo yksi 0-tuloskin. Hienosti likat menevät agilityssä, kisakoira-ainesta...



sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Jännää ja pimeetä touhua...

Tänään oli Katan päivä.

Meillä oli rakennusetsintää ja Katan vuoro treenata. Kata oli tämänpäiväisessa rakennuksessa ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Etsintään lähdettiin ihan suoraan, ilman mitään rakennukseen tutustumista tai muuta. Kata oli heti ihan hakumoodissa kun tajusi, että ollaan taas jossain rakennuksessa "hommissa" ja sisälle oli kova kiire.

Rakennuksen alakerrassa oli pimeä kellari, jossa eräässä huoneessa oli hirmuisen pitkä-pitkä-pimeä-pelottava-ahdas käytävä, jonka päässä oli maalimies. Kata suoriutui tehtävästä aivan loistavasti ilman sen suurempia apuja, vaikka selkeästi jännitti sekä metalliset portaat ja pimeä ahdas käytävä. Kuitenkin nenä ja palkkion mahdollisuus vei penskaa askel askeleelta koti maalimiestä, se oli huikean hienoa katseltavaa :)

Loput piilot ylämmistä kerroksista Kata selvitti suht-nopeasti, vaikka hajun lähteen tarkentamisessa onkin vielä opittavaa. Olin oikein tyytyväinen Kataan tänään. Mukana treeneissä oli 2 uuttakin (vierasta) hajua, eivätkä ne aiheuttaneet minkäänlaista mörkökohtausta tai mitään muutakaan ongelmaa. Hyvä Kata!

Illalla jatkettiin paukkutreeniä samaan tapaan, eli takakontti kiinni Kata kuuntelee 2 ampua, jonka jälkeen se saa hypätä syömään makupaloja ja leikkimään. Paukkutreenit edistyvät hienosti, kohta siirrymme seuraavaan vaiheeseen...

perjantai 1. tammikuuta 2016

Tuiken uusi harrastus

Tuike aloitti harjoitukset metsähaun parissa. Tuikehan on koko viime vuoden ajoittain harjoitellut ihmisten etsintää taloissa ja raunioilla, missä se on osoittanut hyvää nenänkäyttöä ja pelotonta menoa.
Ajattelin alkuun treenata Tuiken raunioille, mutta sopivan ryhmän puuttuessa rauniohaku vaihtui juuri vuoden vaihteessa metsähakuun. Ekat treenit on nyt takana ja hyvältä vaikuttaa. Koira upposi hyvin metsään, menee pistolla suoraan, kovaa ja kauas. Nenä on auki ja ilmaisu toimii. Ei voi kuin hyvillä mielin lähteä työstämään tästä eteenpäin. Moni asia on jo pitkällä, kiitos aiempien harrastusten ja hyvän pohjakoulutuksen. Toivon Tuikelle vielä monta hyvää aktiivista harrastusvuotta nyt kun sopiva suuntakin löytyi.


Valmiina treeniin, ja työliivissä niin tärkeänä.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Haukkuja ja paukkuja

Tänään oli vuorossa rakennusetsintää. Tuike oli treenivuorossa ja löysi hienosti 3 maalimiestä. Tuike on edistynyt ilmaisussaan niin, että se kykenee ongelmitta haukkumaan maalimiehet ja aloittaa haukkumisen hyvin. Haukku on hiukan herkässäkin, sillä tänään haukku alkoi pelkästä hajusta ja Tuike haukkui tyhjää nurkkaa. No ei tietysti tavoiteltavaa, mutta toisaalta moka todisti sen, että ajatus on oikea. Ihminen haisee, niin se ilmaistaan. Tämä taito vaaditaan esim. umpipiiloilla, joissa koira ei pääse ihan kiinni maalimieheen.
Tämän päivän piilo, jossa virhe sattui, olikin aika vaikea, ja kokemattomuus näkyi, kun Tuike ei malttanut tarkentaa paikkaa mistä haju tulee. Silti päivän treeni oli hyvä ja luottamus koiraan kohoaa kerta kerralta.
Tänään huomasin, että homma on Tuikelle tosi mieluisaa ja että se selvästi tietää mitä tehdään. Kysyvät katseet ja ylimääräiset kiepit ovat jääneet pois ja koira sukkuloi huoneissa keskittyneesti ja itsenäisesti. Tänään jopa lähes järjestelmällisesti huoneesta toiseen. Hyvä Tuike! Torstaina etsintää kokeillaan metsässä niin nähdään miten paljon työtä PEHA-A kokeen läpäisy vaatii.
Katalla on puolestaan alkanut "paukkukoulu", eli se totutetaan vaiheittain starttipistoolin laukauksiin. Homman idea on se, että Kata ehdollistetaan siihen, että laukaus tarkoittaa palkkaa. Nyt on kolme peräkkäistä päivää jo paukuteltu ja vielä kahtena päivänä tällä viikolla on tarkoitus paukutella, sitten pidetään tauko. Ollaan aloitettu tosi varovasti, ja laukaukset kuunnellaankin nyt aluksi autossa, josta sitten heti laukausten jälkeen Kata pääsee herkuttelemaan ja leikkimään. Hienosti on tähän mennessä sujunut. Hyvältä vaikuttaa. Tänään häntäkin heilui kun pääsi autosta laukausten jälkeen nameille.
Treeninamit vaihtui paukkupanoksiin.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus paikallaan

Kata, Tuike, Nemo ja Elli

Päivitys paikallaan, vuosikin on kohta valmis. Joulut juhlittu ja kohta alkaa uusi treenikausi ja uudet suunnitelmat. Ensin tärkeimmät: Koirat ovat kaikki pysyneet terveinä, mukaanlukien Tuiken penskat, jotka jokainen edistyvät omien harrastustensa kanssa mukavasti.

Tuike, ensimmäinen bordercollieni täytti hiljattain 7-vuotta. Tuiken jäkeläiset saavuttavat kuukauden päästä 2-vuoden iän. Tuike mennä töhöttää omalla tavallaan, omine tapoineen, omine leikkeineen. Virtaa rouvassa riittää sen verran, että ensi vuodelle meillä on jopa koetavoitteita, niistä myöhemmin sitten lisää, ei paljasteta kaikkea kerralla. Tuiken emä ja emänemäkin vielä mennä porskuttavat ilman sen suurempia vaivoja.

7-vuotias

Tuiken kotiin jättämä penska Kata kehittyy henkisesti koko ajan parempaan ja tasapainoisempaan suuntaan. Vauhtia ja tekemisen intoa piisaa, vaikka luonteeltaan Kata on melko herkkä ja jonkinverran pehmeäkin paimenkoira. Toisaalta Katasta löytyy myös "munaa", eli ei se ihan vellihousukaan ole. Sisaruksille, emälle ja tutuille leikkikavereille tarvittaessa se kyllä kehtaa esittää isompaa ja haastaakin. Ohjaajanöyrä, herkkä, nopeasti reagoiva koira samassa paketissa, ei ihan helpoin tapaus. Kyllä se on niin erilainen kuin emänsä, mutta on siinä niitä kivojakin puolia. Hyvin kuuliainen ohjaajaa kohtaan, erittäin kyvykäs nenähommissa, nopea oppimaan ja helppo arjessa. Kata on edistynyt hienosti hakuharrastuksen parissa ja nyt lähetykset sujuvat jo täysin ilman apuja ja ukot löytyvät niin metsästä kuin talojen kätköistäkin. Tottis on ensi vuoden teemamme, siinä tavoitteena BH tai ainakin valmius siihen ;)

Aina joku juoni mielessä

Kolmas narttumme Elli on Taikan oma ja hyvin rakas koira. Elli täytti elokuun lopussa 4-vuotta ja on parhaassa iässä kun puhutaan koiran ja omistajan yhteisestä arjesta. Kaikki sujuu ja luottamusta puolin-toisin löytyy. Myös ihanat yhteiset harrastukset ovat löytyneet agilityn ja temppuilun parista. Elli harrastaa näiden lisäksi myös koirafrisbeetä vaihtelevalla menestyksellä. Ajottain juoksuaika vaikuttaa Ellin kiekkointoon, joka on näkynyt viime vuosina myös esityksissä. Koirafrisbeetä vielä innostavampi laji on ollut agility, jonka harrastamisen parivaljakko aloitti tänä syksynä. Nyt puolen vuoden treenaamisen jälkeen Elli selvittää jo 17 esteen radan Taikan ohjastamana. Agilityura on vasta alussa ja koirakin vielä nuori, joten tässähän voi tapahtua vaikka mitä vielä...

Rähmääntynyt aatonaaton lenkkeilijä


Laumamme uros Nemo on myöskin kunnostautunut haku-urallaan. Nemo yhdessä omistajansa Teron kanssa ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että ensi vuonna on takoitus korkata kisa-ura. BH-kokeen koirakko jo läpäisi kuluvana vuonna, joten sekään ei enää ole esteenä (tai tekosyynä) kisoihin osallistumiselle. Nemon ensi vuoden teema on ilmaisu, jonka kuntoon saaminen teettää vielä hiukan työtä, vaikka se ihan hyvällä mallilla jo onkin. Lisäksi ketteryysesteet ja tottis vaativat vielä hiukan treenailua, että eipähän tule aika pitkäksi.

Nallekarhu

Ja mitäs muihin uutisiin tulee: Jäljestys ja nenätyöskentely on alkanut enenevässä määrin kiinnostamaan minua, jopa niin paljon, että istuin 2 kuukautta hajutunnistuskurssilla kuunteluoppilaana. Kurssin anti oli loistava ja sain hyviä ajatuksia nenähommiin, sekä ohjeistusta koulutukseen. Ihan en ehtinyt samaan tahtiin omieni kanssa harjoittelemaan kuin mitä kurssilaiset, mutta aion taatusti kokeilla ja mahdollisesti mennä jatkokurssille. Koiran hajumaailma on aika käsittämätön, ja on aivan uskomatonta huomata kuinka koira voi todella haistaa tiettyjä asioita. Hajutreenejä on aikomus toteuttaa myös ensi vuonna, luultavasti heti alkuvuodesta.

Tuiken penskoja olen nähnyt useammankin kerran kuluvana vuonna. On ollut ilo seurata kuinka koirat viihtyvät ja menestyvät omien lajiensa parissa. Mocca korkkasi kisauransa elokuussa Lohjalla ja Tyrasta on kuoriutunut oiva lammaspaimen. Topi on näyttänyt kyvykkyytensä hakuharrastuksen parissa ja Kata on...ööö... hassunhauska kainalonakki, joka innostuu kaikista eniten koirafrisbeestä ja kimppalenkeistä.

Pennut kävivät heinäkuussa terveystarkastuksissa ja ihan priimasakiltahan pentue kokonaisuudessaan näyttää. Ainoa harmitus oli Mocan toisen kyynärän rajatapaus 1, mutta siinäkään ei eläinlääkärin mukaan näkynyt mitään suurta muutosta, joten normaalieloa vain. Muut olivat nollia kyynäriltään ja kaikkien lonkat parasta A-luokkaa. Tervettä porukkaa, sekä tutkimustuloksin, että kuulumisin. Ei ole mitään terveysongelmia kuulunut ja kaikilla toimii niin kroppa kuin pääkin :)

Viimeinen uutinen, joka tulee ensi vuonna tapahtumaan on Tuiken ja Ellin sterilointi. Likat menevät tammikuun puolen välin kieppeillä eläintohtorin pöydälle kohdun poistoon, joten juoksujen tainnutaman Nemon elämä hiukan helpottuu tulevaisuudessa. Pojalla on kovat oltavat kun 2 narttua peräkanaa tekee juoksut, eli yhteensä pari kuukautta hajua ja narttuhuumaa... Ellin ja Taikan harrastaminen myöskin helpottuu, kun Elli ei "laamaile" enää juoksujen takia vaan (toivottavasti) pysyy vetreessä vireessä koko aika. Tuiken leikkaaminen helpottanee Nemoa vielä enempi kuin Ellin leikkaaminen, sillä Tuike on aina ollut Nemon idoli ja ihastuksen kohde. Tosin leikattu narttu saattaa olla vielä enempi "ihana" mutta ehkä ihastus laimenee kun karu totuus selviää...

Hyvää loppuvuotta ja onnea vuodelle 2016!

Kaiken kaikkiaan mennyt vuosi on ollut hiukan koirahiljainen opiskelujeni ja valmistuskiireidenkin takia, mutta ensi vuoteen lähdetään ihan uusin suunnitelmin ja tavottein. Parin vuoden välivuosi on ohi ja nyt lähdetään kahmimaan kunniaa ja menestystä uusien harrastusten parissa...